Postipaketti Suomesta & tekemistä

Kaksi viikkoa on hujahtanut tosi nopeesti täällä Minnesotassa. Paljon on tapahtunut ja kiirettä pitänyt. Viihdyn tosi hyvin ja huomaan kielitaidossa jo kehitystä.

Sain odottamani postipaketin Suomesta. Se oli valtava XL-kokoinen paketti ja painoi 15 kiloa. Hinta oli 90 euroa eli paljon vähemmän kuin, jos olisin ottanut lennolle mukaani toisen matkalaukun (Helsinki-New York-Minnesota n. 200 euroa). Kannoimme paketin host-äitini kanssa huoneeseeni ja aloin heti avaamaan sitä. Siellä oli kaikki loput vaatteeni, enimmäkseen lämpimämpiä syys- ja talvivaatteita. Lisäksi siellä oli suklaata ja hapankorppua, ihanaa.

Kävimme host-äitini ja host-siskoni kanssa askartelukaupassa. Ostin sieltä host-siskoni ideoimana maalia ja puualustan. Tein siihen raitoja sinisellä, punaisella ja vähän valkoisella. Sen jälkeen kävimme teettämässä siihen kuvan ensimmäisestä päivästä. Laitan kuvan mun omaan huoneeseen täällä.

 Perjantaina tennis-pelin jälkeen sytytimme nuotion takapihallemme. Sinne tuli mun ja host-siskoni kaveri, host-äitini äiti ja host-vanhempien kavereita. Istuimme nuotion ääressä ja söimme Amerikkalaista herkkua nimeltään Smores. Ensin  grillataan vaahtokarkki, jonka jälkeen se laitetaan kahden keksin ja suklaan väliin. Oli tosi hyvää, mutta se on sen verran iso ja täyttävä, että yksi riittää.

Illan aikana kävimme katsomassa myös ilotulitusta. Se oli tosi hieno, vaikka olikin myöhässä. Odotimme autossa ilotulitusten alkamista. Heti, kun näimme ensimmäisen raketin juoksimme ulos autosta ja  menimme makaamaan peiton päälle ja katsoimme taivaalle. Oli tosi kiva päivä ja oon kyllä tosi kiitollinen, että saan olla täällä.

Ensimmäinen peli tenniksessä

Päivä alkoi aikasella herätyksellä. Söin aamupalan, joka koostui tänään jogurtista ja paahtoleivästä. Sen jälkeen vaihdoin pelivaatteet ja pakkasin tavarani. Meidän piti host-siskoni kanssa olla koulun edessä klo 8.15. Siitä me mentiin koulubussin kyydissä kohti pelipaikkaa. Meillä oli vieraspeli ja matka sinne kesti noin 45 minuuttia. Pelasimme toista koulua vastaan. Bussissa kuuntelimme musiikkia ja juttelimme.

Olimme saaneet koulun logolla varustetut tennisvaatteet, eli valkoisen topin ja sinisen tennishameen, joita me käytetään aina peleissä.

Pelipaikalle saavuttuamme aloimme valmistautumaan peliin lämmittelemällä, jonka jälkeen valmentaja kertoi, ketkä pelaavat ensin ja millä kentällä, sekä ketkä pelaavat nelinpeliä ja ketkä kaksinpeliä.

Itse pelasin nelinpeliä.  Sain parikseni muutaman vuoden nuoremman tytön, jonka kanssa olen jutellut aiemmin treeneissä.  Tämä oli meidän molempien ensimmäinen tennis-peli.

Minä & Host-siskoni

Peli meni yllättävän hyvin siihen nähden, että se oli ensimmäiseni. Hävisimme sen, mutta tuloksella ei ole niin väliä. Tärkeintä mulle tenniksessä on hauskanpito ja liikunta.

Olin harjoitellut pari kertaa host-isäni kanssa sitä, kuinka oikea peli etenee ja miten pisteitä lasketaan. Siitä oli paljon apua, sillä ohjeistin pelikaveriani ja välillä vastustajia pisteiden laskussa ja säännöissä. Meidän peleissä ei nimittäin ollut tuomareita.

Oli kiva huomata, että mun uudet kaverit kannusti mua kentän reunalta, kun oli mun vuoro pelata. Täällä Amerikassa koulu-urheilu on isossa osassa ja mielestäni se on tosi kiva asia.

Oman pelini jälkeen söin välipalaa ja otimme kuvia kavereideni kanssa. Viimeisenkin pelin loputtua menimme koulubussilla takaisin koululle, josta jatkoimme host-siskoni kanssa autolla kotiin. Ja voin sanoa, että olin väsynyt ensimmäisen pelipäiväni jälkeen.

Seuraava peli on heti ensimmäisenä koulupäivänä ja sitä ennen on paljon treenejä.

Tuliaiset

Tässä ovat tuliaiset, jotka annoin mun host-perheelleni samana iltana, kun tulin. Aloin miettiä tuliaisia lähes heti, kun sain tietää, ketä host-perheeseeni kuuluu. Päätin viedä suomalaisia juttuja ja se oli myös suositeltavaa. Halusin antaa kaikille perheenjäsenille tasapuolisesti jotain, unohtamatta itseäni.

Muumimukit vein kaikille. Muumipappa on host-isälleni, Muumimamma host-äidilleni, Niiskuneiti on vanhemmalle host-siskolleni ja Muumipeikko on host-siskoni poikaystävälle. Mymmeli on nuoremmalle host-siskolleni. Tuo Pikkumyy-muki on minun ja olen juonut siitä monta kertaa täällä Minnesotassa. Pieni pala Suomea on mukanani. Olin katsonut netistä kaikkien Muumien nimet englanniksi, joten osasin kertoa nimet myös host-perheelleni. He tykkäsivät niistä kovasti ja käytämme niitä paljon. Kerroin myös, että Muumit ovat tunnettuja Suomessa.

Nämä kaksi pyyhettä annoin host-äidilleni. Toinen on Finlaysonin Muumimamma käsipyyhe ja toinen on Marimekon keittiöpyyhe.

Tämä kirja oli erityisesti host-isälleni. Toki kaikki saavat lukea sitä. Kirja sisältää tietoa Suomesta, esimerkiksi saunasta. Lisäksi annoin muumi-heijastimia ja- avaimenperiä kaikille.

Host-perheessäni on myös kaksi koiraa, joten mielestäni oli kiva idea ostaa jotain myös heille. Koirat ottivat hyvin vastaan heidän uudet vetolelunsa.

Host-äitini ja molemmat host-siskot saivat valita näistä penaaleista/meikkipusseista lempparinsa. Olin ostanut muutaman ylimääräisen, joten jokainen löysi mieluisan. 

Mielestäni tuliaisiin kannatta käyttää aikaa ja harkita, mitä vie. Jotain suomalaista, kuten juuri Muumeja & Marimekkoa. Tai Iittalaa ja Angry Birdsejä.

Jos tiedät perheenjäsenten mieltymyksistä jotain, se helpottaa tuliaisten valitsemista. Itse sain kuulla vasta juuri ennen lähtöä, että toisen host-siskoni lempiväri on sininen ja olin iloinen penaalien/meikkipussien väreistä.

Myös painon osalta kannattaa miettiä ostoksia. Itse hankin suhteellisen kevyitä juttuja ja pakkasin ne kaikki käsimatkatavaroihin, jotka sitten painoivatkin tuhottomasti. Samalla vältyin siltä, etteivät ne ainakaan katoa matkalla ja saapuvat perille samassa kuormassa kanssani.

Kerroin host-perheelleni näiden tuotteiden olevan tunnettuja Suomessa. He vaikuttivat tykkäävän niistä. Itse halusin myös panostaa tuliaisiin, koska he antavat mulle mahdollisuuden asua heidän luonaan 10 kuukautta. 

Ensimmäisten päivien kuulumiset

Sunnuntaina saavuin host-perheeni luokse. He odottivat mua isojen kylttien kanssa lentokentällä. Kuvien ottamisen ja matkalaukun saamisen jälkeen suuntasimme kohti ravintolaa. Siellä oli hyvää ruokaa. Ruoan jälkeen tulimme kotiin ja sain tyhjentää tavarani ja vaatteeni omaan huoneeseeni. Host-perheeni oli järjestänyt mulle ihanan yllätyslahjan, joka odotti keittiönpöydällä. Tunsin  itseni hyvin tervetulleeksi heidän perheeseen. 

Katsoimme koko perheen kanssa telkkarista Rion olympialaisia ja kävin toisen host-siskoni kanssa ulkoiluttamassa koiria. Sopivassa kohdassa annoin tuliaiset host-perheelleni ja he tykkäsivät niistä. Illalla menimme host-siskoni kanssa hänen kaverinsa synttäreille. Hänen äitinsä on suomalainen, joten oli kiva puhua vähän Suomea. Istuimme ulkona nuotion ääressä ja grillasimme vaahtokarkkeja. Olin ostanut hänelle synttärilahjaksi suomalaisia herkkuja.

Maanantaina oli tennistreenit heti aamulla klo. 8-11. Olin väsynyt sen jälkeen. On rankkaa kuunnella ja puhua enkkua koko ajan. Lisäksi oli univelkaa Nykistä. Välillä oli myös hankaluuksia ymmärtää valmentajan ohjeita. Treenien jälkeen otimme päiväunet, koska olimme molemmat väsyneitä. Tämän jälkeen menimme pelaamaan rantalentopalloa host-siskoni ja hänen kavereidensa kanssa. Se oli hauskaa ja nauroimme paljon. 

En uskalla puhua englantia niin rohkeasti, kuin haluaisin. On vaikea mennä keskustelun väliin ja aina en saa aina sanotuksi mitä haluaisin. Tänään tuli ensimmäinen itkukohtaus ja koti-ikävän tunne. Syynä siihen on univelka ja tunne siitä, kun en tule aina ymmärretyksi. Tämä tunne helpottui muutamassa tunnissa. Illalla menimme vielä Target- tavarataloon host-äidin ja host-siskoni kanssa ostamaan mulle hygieniatavaroita ja kouluvihkoja.

Tiistaina oli samaan aikaan treenit, kuin eilen. Menin sinne ilman host-siskoani, koska hän oli töissä. Tänään meni jo paremmin kuin eilen. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja monet ovat kiinnostuneita, koska olen vaihto-oppilas. Joukkueessa on pelaajia, jotka ovat pelanneet tennistä jo 7-10 vuotta sekä myös muita aloittelijoita kanssani. Vanhempi host-siskoni tuli hakemaan mut treeneistä ja pelasimme tennistä hetken hänen ja kolmen lapsen kanssa, joita hän hoitaa. Tämän jälkeen menimme ravintolaan samalla porukalla.

Myöhemmin iltapäivällä menin host-isäni kanssa koululle ottamaan mulle Senior-kuvaa ja samalla tutustumaan kouluun. Koulu on tosi iso ja vähän jännittää miten selviän ekoista viikoista. Onneksi mulla on melkein kolme viikkoa lomaa jäljellä, joten en jaksa stressata sitä vielä. Illalla aluevalvojani tuli käymään ja kyseli kuulumisia, se oli kiva juttu ja hän on tosi mukava.

Keskiviikkona oli jälleen treenit klo. 8-11 ja väsymys alkoi painaa. Tänään meni jo paremmin ja huomasin kehityksen. Lisäksi valmentajan ohjeita oli helpompi ymmärtää. Sen jälkeen lepäsimme ja katsoimme telkkaria. Mulla on yhteinen sarja, jota katson toisen host-siskoni kanssa ja toinen sarja, jota katson vanhemman host-siskoni kanssa. Me katsotaan täällä paljon sarjoja Netflixistä ja Hulusta.

Pienen lepohetken jälkeen kävimme jäätelöillä ja keilaamassa molempien host-siskojeni, sekä kolmen lapsen kanssa, joita vanhempi host-siskoni hoitaa. Myöhemmin menimme uimaan uima-altaaseen takapihallemme, koska oli kuuma päivä. Opetimme toisillemme eri kielillä numeroita. Suomeksi numerot 1-5 tuottivat vaikeuksia. :)  Illalla menimme syömään perhetuille grilliruokaa ja viettämään iltaa.

Viihdyn täällä tosi hyvin ja tunnen oloni kotoisaksi. Uskallan kysyä, jos on jotain

epäselvää ja ottaa jääkapista mitä haluan. Kielen kanssa on välillä ongelmia ja itsensä ilmaiseminen on vaikeaa.  Huomaan kehityksen kuitenkin jo muutamassa päivässä. Täällä on ollut kiireistä ja koko ajan menoa, joten ei ole ollut kauheasti aikaa ottaa konetta syliin ja kirjotella blogiin. Ruoka täällä on erilaista, kuin Suomessa. Onneksi tykkään lähes kaikesta, joten se ei ole mulle ongelma. Vähitellen alan silti jo kaipaamaan ruisleipää. Ensi viikolla mulle pitäisi saapua postipaketti Suomesta, jossa on mun loput vaatteet. 

Soft Landing Camp

Terkut täältä Minnesotasta. New Yorkin Soft Landing Camp on nyt ohi ja olen viettänyt täällä perheessä melkein 4 päivää  ja viihdyn tosi hyvin.

Ensimmäinen päivä meni melkein kokonaan matkustaessa Suomesta New Yorkiin. Meillä oli välilasku Ruotsissa, josta tuli ruotsalaiset vaihtarit. Meitä suomalaisia lähti samana päivänä 12, joista kaksi oli poikia ja loput kymmenen tyttöjä. Meillä oli tosi kiva porukka.

Pitkän lennon jälkeen me saavuttiin hotellille, jossa käytiin läpi leirin sääntöjä. Kaikki olivat tosi väsyneitä, koska aikaero Suomen ja Nykin välillä on 8 tuntia. Itse en ollut nukkunut edellisenä yönä montaa tuntia, koska jännitin lähtöä. Saimme melko nopeasti tietää, missä hotellihuoneessa olemme. Mun kanssa samassa huoneessa olivat norjalainen ja tanskalainen tyttö. Mielestäni oli hyvä juttu, että tuli puhuttua englantia huonekavereiden kanssa, sillä suurimman osan vapaa-ajasta me vietettiin kuitenkin suomalaisten tyttöjen  kanssa isossa porukassa. Illalla söimme vielä salaattia, jonka jälkeen kaikki olivat niin väsyneitä, etä menimme heti nukkumaan.

Jokainen päivä alkoi luennolla, jossa käytiin läpi tulevaa vaihto-vuotta, koti-ikävää, sääntöjä & kulttuurishokkia. Pelasimme myös tietovisaa, teimme näytelmiä ja kuuntelimme ohjaajien neuvoja. He olivat mukavia ja rentoja. Koen, että leiristä oli paljon  hyötyä ja sain paljon viime hetken vinkkejä. Olin valmiina lähtemään kohti Minnesotaa.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä kiersimme Upper Manhattania. Meillä oli bussi, jossa istuimme, katsoimme maisemia ja välillä nousimme ulos katsomaan nähtävyyksiä ja syömään. Nykissä oli noin 35 celsiusta joka päivä, joten oli ihanaa, että bussissa oli kunnon ilmastointi. Meillä oli ihana opas, joka tiesi paljon Nykistä. Upper Manhattanilla näimme mm: Times Squaren, punaiset portaat, Empire State Buildingin ja paikallisen marketin. Opastetun kierroksen jälkeen meillä oli 3 tuntia vapaa-aikaa. Päätimme mennä Rockefeller Centeriin, jossa oli upeat näköalat. Kesken kaiken, kun olimme ylhäällä, rupesi ukkostamaan, joten päätimme siirtyä pois ylhäältä. Lisäksi kävelimme Times Squarella sekä söimme.

Toinen päivä meni kirrellessä Lower Manhattania. Meillä oli sama opas ja bussi. Mielestäni näimme enemmän nähtävyyksiä sinä päivänä. Näimme Vapauden Patsaan, Brooklyn Bridgen ja 9/11 muistomerkin. Kävimme myös China Townissa ja Little Italyssa. Kaikkialla Nykissä on keltaisia takseja, joten katukuva on hyvin erilainen kuin Suomessa. Iltapäivällä meillä oli taas kolme tuntia vapaa-aikaa. Käytimme sen istumalla kahvilassa, shoppailemalla ja kävellessä kaduilla. Päivät olivat pitkiä ja jetlag painoi alla, joten aina, kun pääsimme hotellille, nukahdin melkein heti.

Kolmantena päivänä menimme picknikille Central Parkiin. Ajoimme bussilla markettiin, josta ostimme eväitä. Ulkona oli tosi kuuma, joten istuimme varjossa ja nautimme ruoasta. Jossain vaiheessa heittelimme myös amerikkalaista jalkapalloa. Se oli kivaa. Muutama tunti myöhemmin suuntasimme kohti Jersey Gardenia, joka on iso Outlet-kauppakeskus. Siellä vietimme neljä tuntia. Siellä on paljon kauppoja, esimerkiksi Hollister, Abercrombie, Forever21, Victoriaˋs Secret ja American Eagle. Ostin itse vain yhdet shortsit ja paidan, koska pelkäsin matkalaukun painorajan ylittyvän. Vanhempani myös postittavat Suomesta Minnesotaan vaatteitani, jotka eivät mahtuneet matkalaukkuuni ja joista osan olen ostanut Amerikasta.  Lisäksi haluan shoppailla Minnesotassa enemmän, joten säästin rahaa sitä varten.

Viimeisenä eli neljäntenä päivänä oli aika suunnata kohti host-perhettä. Meidät oli ohjeistettu selkeästi ja kaikille oli kerrottu ajankohta, jolloin pitää olla valmiina hotellin edessä. Lentoja lähti aamu viiden ja yhdentoista välillä. Itse lähdin kentälle bussikyydillä  klo 7.15 ja itse lento lähti klo 11.00 jälkeen.

Lentokentällä meitä ohjeisti Exploriuksen työntekijä ja kaikki meni hyvin. Olin ainoa, jolla oli suora lento Nykistä Minnesotaan ja se oli tosi kiva juttu.  Mun kanssa samalla lennolla tuli yks saksalainen tyttö, joka jatkoi matkaa kohti South-Dakotaa.

Mulla itelläni oli Nykin reissun aikana takaraivossa ajatus siitä, että haluan jo nähdä host-perheeni ja tuskin maltoin odottaa sitä päivää. Nyki oli silti huikea ja se oli yksi syy, miksi valitsin Exploriuksen järjestökseni.

Viimeiset tunnit Suomessa

10 tuntia jäljellä täällä koti-Suomessa.

Päivällä vietin aikaa kavereideni kanssa hengaillen meillä kotona. Tulee kyllä hirveä ikävä. Viimeiset pakkaukset on nyt tehty. Edelleen on epätodellinen tunne siitä, että vajaa vuorokausi ja olen lentokoneessa matkalla Amerikkaan.

Mielessäni pyörii paljon ajatuksia, erityisesti iltaisin. Tänään olen puhunut paljon Skype ja Face- time puheluita sukulaisteni kanssa. Saa nähdä, nukunko tuntiakaan ensi yönä vai jännitänkö lähtöä. Tuntui ihmeelliseltä sanoa kavereille: "nähdään kesäkuussa." Tänäänkin on tullut itkettyä.

Tänään olen vielä syönyt lemppariruokiani ja herkkujani ja kohta menen saunaan. Laukun painoraja on tiukoilla ja myös käsimatkatavarat ovat aivan täynnä. Saa nähdä, paljonko jää tilaa New Yorkissa shoppailuun. Valmiina lähtöön, laukut on suljettu ja odottavat eteisessä.

"Kolme yötä lähtöön on..."

Lähtö alkaa lähestyä ja matkajännitystä & innostusta on ilmassa.

Perjantaina ja lauantaina olin ystävieni kanssa Weekend Festivaaleilla. Oli huikeeta! Näiden kahden päivän aikana tuskin ehdin ajatella tulevaa vaihtarivuottani. Toisaalta ihan hyvä, koska lähes koko viime viikon yöunet ovat jääneet lyhyeksi, kun mielessäni on pyörinyt kaikenlaisia ajatuksia vaihtoon liittyen.

Meillä oli Skype-puhelu mun host-perheen kanssa. Siinä olivat tällä kertaa mun vanhemmat, ja host-vanhemmat sekä vanhempi host-siskoni. Olimme keränneet
"viime hetken" kysymyksiä ylös ja sain tosi hyvin vastauksia vielä muutamiin askarruttaneisiin asioihin. Tunnin Skype-puhelu meni hujauksessa!

Tänään taas alko jännitys kasvamaan, kun olimme vanhempieni ja vanhemman isoveljen kanssa pelaamassa tennistä eli samalla treeenaamassa mun tulevia try out:eja Minnesotassa. Onneksi huomasin kehittyneeni taas askeleen.

Tänään myös jouduin hyvästelemään toisenkin isoveljeni ja itkuhan siinä tuli. Toisen veljen olen hyvästellyt kyynelien kanssa jo silloin, kun oli 10 päivää jäljellä. Pitää ajatella, että mun vaihtoon lähtö on positiivinen asia ja miettiä, mitä kaikkea tulen siltä saamaan. Koti-ikävä ja tunteiden purkautuminen on normaalia ja kuuluu asiaan ja siitä selvitään, koska se on vain tunne.

Pakkaaminen on yllättävän iso urakka, mutta olen siinä hyvässä vaiheessa. Päätin, että lähden yhdellä matkalaukulla, käsimatkatavararepulla ja käsilaukulla. Porukat sitten postittaa perässä lisää vaatteita, talvitakkeja yms., koska se on toista laukkua halvempi ja helpompi vaihtoehto. Huomenna ja ylihuomenna on vielä tarkotus nähdä kavereita ja viimeistellä pakkaminen + tietty syödä suomalaista ruokaa ja saunoa. Tänään kuitenkin herkuttelin vielä susheilla. :)