Viimeiset päivät Minnesotassa

Viimeiset kaksi viikkoa Minnesotassa meni todella nopeasti. Nautin joka hetkestä ja olin Suomeen yhteydessä mahdollisimman vähän. Todellisuus iski vasten kasvoja, että mähän olen lähdössä kotiin ihan kohta. Miten mä voin lähteä kotiin, kun olen jo kotona? Kohta mun vaihto-oppilasvuosi on ohi. Tuntui, että justhan mä olin lähdössä Helsinki-Vantaan lentokentältä.

Olen kuullut sanonnan, että aika menee nopeasti, kun on kivaa ja mun kohdalla se ainakin on ollut totta. Tämä vuosi on ollut unelmieni täyttymys, enkä vaihtaisi sekuntiakaan pois. Varmasti jokaisen vuosi pitää sisällään ylä- ja alamäkiä, mutta vuoden päätteeksi aika kuultaa muistot.

Mun elämä rakentui Amerikkaan ja nautin tosi paljon elämästäni. Olen saanut uuden perheen ulkomailta ja olen tullut heidän kanssaan niin läheisiksi, etten tiennyt sen olevan edes mahdollista ennen matkaani. Olen myös saanut ihania kavereita, joihin tulen pitämään varmasti yhteyttä myös koti-Suomesta.

Viimeisen kahden viikon aikana tuli itkettyä vaikeiden hyvästien merkeissä. Tiedän, että menen vierailemaan Minnesotaan vielä joskus lähitulevaisuudessa, mutta se ei ole sama asia kun mun vaihtarivuosi.

Host-perhe järjesti mulle läksärit lauantaina heti senior overnightin jälkeen. He olivat kutsuneet meille kotiin sukulaisia, ja itse kutsuin omia kavereitani. Sää oli todella kesäinen, yli 25 astetta, joten uimme uima-altaassamme monta tuntia. Söimme myös maittavaa grilliruokaa. Juttelin kaikkien sukulaisten ja kavereiden kanssa tiedostaen sen, että se oli mahdollisesti viimeinen tapaaminen pitkään aikaan.

Päivä oli niin hauska, ettei siinä ollut surullinen mieli kotiinpaluustani. Sain myös kivoja läksärilahjoja, kuten kuvakehyksiä, joihin kaverini olivat laittaneet kuvan minusta ja hänestä, Minnesota-laukun ja t-paidan. Illan hämärtyessä pystytimme nuotion, jonka äärellä juttelimme ja söimme S'mores herkkuja eli grillattuja vaahtokarkkeja ja suklaata kahden keksin välissä.

Päivä oli todella onnistunut. Olen kiitollinen host-perheelleni, että he järjestivät juhlat minulle.

Seuraavana päivänä annoin host-perheelleni pienet läksärilahjat. Olin tehnyt kaikille kortit, johon kirjoitin Thank you for -kirjeen, johon listasin asioita, joita olimme tehneet yhdessä, joita he olivat tehneet mun hyväksi ja asioita, joista olin kiitollinen heille. Jokaisen henkilökohtaisen kortin väliin olin teettänyt kuvat minusta ja hänestä. He tykkäsivät korteista tosi paljon ja kyllä siinä herkistyttiin ja tirautettiin parit kyyneleet.

Mulla oli viisi päivää jäljellä ihanassa perheessä, jota rakastan. Tiedän, että se ei ole hyvästit, sillä me näemme vielä jokupäivä, mutta kyllä se oli rankkaa. Sinä iltana hyvästelin vanhimman host-siskoni, sillä hänen piti mennä takaisin opiskelukaupunkiinsa töihin.

Viimeisellä viikolla siellä oli ihana helle. Lämpötila nousi reilusti yli 20 asteeseen joka päivä. Tämä tarkoitti, että uimme uima-altaalla tosi paljon ja sain rusketuttuakin. Pyysimme sinne host-siskoni kanssa kavereita ja nautimme.

Ehdin myös nähdä kavereitani. Menin ranskalaisen vaihtarin luokse grillijuhliin ja tapasin hänen vanhempansa, ketkä olivat Minnesotassa vierailulla. He lähtivät samaa matkaa kotiin. Olin host-siskoni kanssa myös kävelylenkillä ihanalla alueella ja hengailin muutamien kavereideni kanssa.

Aloitin pakkaamisenkin jo hyvissä ajoin. Mulla oli kertynyt vaatteita ja tavaroita vuoden aikana todella paljon. Vanhempieni vieraillessa Minnesotassa he ottivat jo melkein yhden matkalaukullisen vaatteitani. Lisäksi postitin kaksi valtavaa pahvilaatikkoa Suomeen, jotka olivat täynnä vaatteita ja kenkiä. Ne tulivat halvemmaksi kuin ekstra-matkalaukun ottaminen. Toisena syynä mulla oli se, että menin Year End Campille Washington D.C:hen, joten en halunnut raahata siellä kahta matkalaukkua.

Tämän kaiken jälkeenkin mun matkalaukku oli ylipainoinen, kun punnitsin sen viimeisenä iltana. Ei siinä auttanut muu kuin jättää pienimmätkin nesteet pois, jolloin lentokentällä mun laukku painoi tasan 50lb eli 23 kiloa.

Viikon aikana kävimme myös mun lemppari-jäätelöpaikoissa. Ehdimme käydä niissä kolme kertaa! Viimeinen päivällinen oli mun toiveiden mukainen hampurilainen ja ranskalaiset ja ne me syötiin muumikertakäyttöastoista, jotka vanhempani toivat tuliaisinaan. Se oli tosi ihana idea hosteiltani, että sain päättää ruoan ja vielä muumiastioista.

Viimeisenä iltana muumi-päivällisen jälkeen menin host-äitini kanssa kynsihoitoon. Olin ostanut hänelle syntymäpäivälahjaksi kynsihoitolan lahjakortin, ja hän halusi käyttää sen kanssani. Menimme jalkahoitoon ja varpaankynsien koristeluun. Se oli ihanaa hemmottelua ennen seuraavan päivän matkustamista. Tämän jälkeen menimme vielä uudelleen lempparijäätelöpaikkaani.

Loppuilta meni pakkaillessa ja punnitessa matkalaukkuani tismalleen oikeaan painoon. Käsilaukkuni ja reppuni olivat täynnä painavampia tavaroita, joten matkustamisen jälkeen niskani oli jumissa.

Viimeisenä yönä omassa kerrossängyssäni en saanut unta. Kaikki ajatukset ja tunteet kävivät päässäni. Itketti ja olin herkällä päällä. Herätys oli aikaisin, koska meillä oli aamulento toisen suomalaisen vaihtarin kanssa kohti Washington D.C:tä, jossa meillä oli 3-päiväinen vuoden lopetusleiri.

Olin hyvästellyt vanhemman host-siskoni ja host-isäni jo aiemmin, koska he eivät voineet tulla lentokentällä töidensä takia. Lentokentälle tuli host-äitini ja host-siskoni. He olivat siinä niin kauan kuin mahdollista.

Juuri ennen turvatarkastusta oli aika sanoa hyvästit. Itkuhan siinä taas pääsi. Tunteelliset kaksi viikkoa olivat takana, vaikka olinkin elänyt täysin hetkessä ja nauttinut täysillä. Vilkutin heille turvatarkastusjonosta kyyneleet silmissäni ja matkani kohti Suomea alkoi Washington D.C:n kautta.

Graduation

 

 

Amerikkalainen High School päättyi mieleenpainuvaan valmistujais-seremoniaan, graduationiin. Kokonaisuudessaan koko kouluvuosi meni nopeasti. Muistan vieläkin kouluvuoden alussa, kun minulla oli yli 150 koulupäivää jäljellä ja yhtäkkiä päiviä olikin vain yksi. Kotiluokan opettajani laski koulupäiviä taululla.



Ensimmäinen koulupäivä

Viimeinen koulupäivä


















Meidän koulussa kaikki vaihto-oppilaat saivat olla koulun vanhimpia eli senioireita. Se mahdollisti meille monia kivoja juttuja kuten promit ja graduationin. Vaikka me suomalaiset vaihto-oppilaat tai ranskalainen oppilas, emme saakaan tästä vuodesta mitään hyväksiluettuja kursseja, saimme silti osallistua päätöstilaisuuteen. Olin odottanut tätä päivää kauan ja se olikin yksi vuoden kohokohtani. Olin nähnyt vain elokuvissa vastaavaa.

Juhla-aamuna meillä oli koulussa harjoitukset, jossa kävimme läpi tilaisuuden kulun. Meitä  senioreita oli yli 500 oppilasta koulumme lähes 2000 oppilaasta. Itse tilaisuudessa oli yli 2000 ihmistä, koska jokainen oppilas sai antaa 5 lippua perheelleen. Itse tilaisuus alkoi iltapäivällä. Sitä ennen otimme paljon kuvia valmistujaishattu ja -takki päällä. Osa sukulaisistakin tuli meille kotiin ja myös itse tilaisuuteen ottamaan kuvia.

Nuoremmalle host-siskolleni tämä päivä oli isompi, koska hän valmistui oikeasti high schoolista. Itse sain vain olla vaihtarina tilaisuudessa mukana, vaikka Suomessa mulla on vielä kaksi vuotta lukiota jäljellä.

Graduationissa rehtorit ja opettajat pitivät puheita. Kaikki oppilaat kävelivät yksi kerrallaan lavalle, kun heidän nimensä kuulutettiin ja sai diplomin. Aluksi diplomi oli tyhjä, mutta tilaisuuden jälkeen kävimme hakemassa siihen sisälle todistuspaperin. Sain kaikki samalla tavalla, kun oikeat seniorit, vaikkakin mun todistuksessa oli erilainen teksti, jossa luki, että olen suorittanut vaihtovuoden siinä high schoolissa.

Tilaisuuden aikana kaikki vaihto-oppilaat huomioitiin. Yksi opettaja piti puheen ja kertoi, kuinka suuri rikkaus oli saada vaihtareita kouluun ja oppia vierasta kulttuuria. Sitten opettaja kuulutti meidän kaikkien nimet ja aloitti musta aakkosjärjestyksen mukaan: "Emilia Juvakka from Finland", jonka jälkeen nousin seisomaan 2000 ihmisen katseen alla, kunnes opettaja päätti puheen ja kaikki taputtivat. Se oli tosi upea fiilis.

Koko tilaisuuden lopussa käänsimme graduationhatussa olevan narun toiselle puolelle merkkinä siitä, että olimme valmistuneet ja heitimme hatut ilmaan. Se tilanne oli suoraan kuin elokuvista. Tämän jälkeen kävelimme juhlasalista ulos ja menimme perheen ja sukulaisten luokse ja he onnittelivat meitä. Otimme myös lisää kuvia. Olin saanut host-perheeltäni jo etukäteen onnittelukortin ja kukkakimpun.

Oli aika suunnata senior overnightiin. Kävimme vain vaihtamassa vaatteet ja saimme koululta ruoaksi Subwayn patongit, sipsit ja juotavaa ja menimme koulubussilla juhlapaikkaan, jossa oli paljon kaikenlaista tekemistä. Juhla kesti yön yli. Siellä oli erilaisia pelejä, keilausta, lasersotaa, hennatatuointeja, hierontaa, bingoa, hypnotisoija ja paljon muuta kivaa ohjelmaa.

 

 

 

 

 Lähdimme sieltä viideltä aamulla. Tämän illan aikana en ollut väsynyt, koska tein koko ajan kaikkea ja pysyin kiireisenä. Overnight oli mahtava lopetus high schoolille.

Seuraavana päivänä, neljän tunnin yöunien jälkeen, oli aika läksiäisilleni, jotka host-perheeni järjesti minulle.