Viikonloppureissu host-siskon opiskelukaupungissa

Lauantaina lähdimme aikaisin aamulla vanhemman host-siskoni luokse. Hän opiskelee yliopistossa toisessa kaupungissa ja ajomatka sinne on kaksi tuntia. Odotin innolla tulevaa viikonloppua. Se oli ihana piristys koulun ohelle.

Perille saavuttuamme menimme host-siskoni asunnolle, josta suuntasimme melko pian koululle. Siellä oli järjestetty ohjelmaa, kuten seinäkiipeilyä. Lisäksi maalari maalasi meistä kaikista kasvokuvat. Otimme myös kuvia hassujen asusteiden kanssa.

Aktiviteettien jälkeen menimme lounaalle ja kaikki saivat valita tietyltä alueelta mieluisan ravintolan. Itse söin tortillan, jossa oli täytteenä lihaa, salaattia, riisiä, tomaattia ja guacamolea.

Päivä oli tosi lämmin siihen nähden, että on melkein lokakuu. Asteita oli huimat 26. Kiertelimme koulualuetta, ja nähtävää oli paljon. Oli tosi kiva nähdä amerikkalainen yliopisto. Se oli hirveän suuri ja oppilaita noin 16 000. 

Kävimme myös shoppailemassa kauppakeskuksessa, jossa vierähti muutama tunti.
Kierroksen jälkeen menimme hotellille viemään tavarat ja levähtämään hetkeksi. Melko pian suuntasimme kotieläinpuistoon. Siellä oli lehmiä, hevosia, kanoja, laamoja, possuja, vuohia sekä kaloja. Lisäksi siellä oli iso leikkipuisto ja kiipeilytelineitä.

Illalla menimme syömään ravintolaan, joka osoittautui tosi hyväksi. Itse tilasin ciabattasandwichin + juustokuutioita. Annoskoot olivat isoja, kuten täällä on tapana, mutta kaikki nauttivat ruoasta.

Ruoan jälkeen menimme vielä shoppailemaan yhteen kauppaan, josta mukaani tarttui harmaa huppari. Shoppailun jälkeen menimme vielä host-siskoni asunnolle, josta suuntasimme hotellille. Päivä oli pitkä ja ehdimme tehdä paljon. Illalla katsoimme vielä host-siskojeni kanssa jenkkileffan. Itse kyllä nukahdin kesken kaiken, koska olin tosi väsynyt.

Sunnuntaina heräsimme pirteinä uuteen päivään. Aamulla söimme maittavan hotelliaamiaisen, joka oli suomalaisen kaltainen vohveleiden ja muffinssien kera. Pakkasimme tavarat ja suuntasimme kohti kirkkoa. Tämä oli mun ensimmäinen kerta kirkossa täällä melkein kahden kuukauden aikana, koska mun host-perhe ei ole kovin uskonnollinen. Host-perheeni on katolisia. Se oli hieno kokemus ja tosi erilainen meininki kuin Suomessa. Osittain erilaisuus johtui siitä, että kirkko oli katolinen. Siellä ihmiset kommunikoivat papin kanssa ja olivat hyvinkin tosissaan mukana tilaisuudessa. Kirkon jälkeen oli kahvitilaisuus, jossa juttelimme papin ja muiden ihmisten kanssa.

Kirkon jälkeen menimme maaseutu-markettiin, jossa oli pikkuputiikkeja ja kahvio. Näin syksyn ja Halloweenin lähestyessä täällä kaikkialla on kurpitsoita. Lisäksi tähän vuoden aikaan täällä on karamelliomenoita, joka on omena ja sen päällä on karamellia. Se on täällä sellanen sesonkiherkku. Täällä kahvilassa söin omenapiirakan ja join kaakaon.

Karamelliomena

Maaseutu marketista suuntasimme kohti Minnesotan suurinta karkkikauppaa. Siellä oli tosi paljon erilaisia karkkeja sekä herkkuja. Itse ostin sieltä salmiakkia ja muutamia lahjoja. Yllätyin iloisesti, että siellä oli myynnissä myös Fazeria ja muita suomalaisia herkkuja. Hinnat olivat näissä tuotteissa tosi korkealla, joten en niitä ostanut, koska mulla on vielä syntymäpäivälahjaksi saamiani suomalaisia karkkeja täällä jäljellä.

Illalla menimme vielä juhlistamaan vanhemman host-siskoni poikaystävän synttäreitä ravintolaan. Oli tosi ihana ja tapahtumarikas viikonloppu!

Ensimmäinen päivä High Schoolissa

Heräsin jännittyneenä & väsyneenä. Oli iso ja hieno päivä aloittaa High School.

Edellisenä iltana olin pakannut koulureppuni lisäksi kaksi muuta reppua, joissa oli tennisvaatteeni illan peliin ja urheiluvaatteeni koululiikuntaan. Täällä lähes kaikki käyttää koulureppua. Niitä ei saa viedä luokkaan sisälle, vaan ne täytyy jättää kaappiin.

Koulu alkaa joka päivä klo 8.30 ja mun koulumatka kestää noin 5 minuuttia. Koulumatkan kuljen autolla, jota host-siskoni ajaa.

Olimme koululla klo 8.00, joten meillä oli hyvin aikaa, eikä tarvinnut kiirehtiä. Yksi syy lähteä koululle ajoissa on saada parkkipaikka läheltä koulua, koska autoja on paljon. Aamulla ehdimme jutella kavereiden kanssa ennen koulun alkamista.

Minä ja host-siskoni ollaan molemmat Senioreita tänä vuonna, eli koulun vanhimpia. Host-siskoni on vuoden vanhempi, kuin minä.

Kaikki vaihtarit meidän koulussa on Senioreita, vaikka oikeasti suurinosa olisi tänä vuonna Juniori. Koulu haluaa tarjota vaihtareille mahdollisimman paljon kokemuksia. Vaihtareita meidän koulussa on viisi, joista vain yksi on poika. Kaksi suomalaista, espanjalainen, ranskalainen ja italialainen.

Jokainen  päivä alkaa sillä, että mennään kotiluokkaan klo 8.30-8.35. Jokaisen tunnin loputtua kellot soi ja kaikki ryntäävät ulos luokasta. Mun kotiluokan opettaja on tosi kiva ja ystävälinen. Tiesin mun kotiluokasta kolme ihmistä etukäteen. Lisäksi toinen suomalainen vaihtari on mun kanssa samassa kotiluokassa, ja se on kyllä hauska sattuma! Me ei puhuta/ saada puhua suomea keskenämme. 

Joka päivä on sama lukujärjestys, eli kaikki oppiaineet samassa järjestyksessä. Oppituntien välillä on aikaa siirtyä 7 minuuttia ja välillä pitää melkein juosta, jos haluaa ehtiä, sillä koulu on jaettu kolmeen kerrokseen.

Koulu jaetaan täällä kolmeen jaksoon. Ensimmäisessä jaksossa mulla on: Ruoanlaittoa, Biologiaa, Matikkaa, Joukkueurheilua ja Keramiikkaa. Vähän erilaisia oppiaineita, kuin Suomen lukiossa. Tunneilla olen usein hukassa, varsinkin matikassa opettaja puhuu tosi nopeesti ja mulla ei oo aikaa tehdä muistiinpanoja. Biologissa on vaikeuksia ymmärtää vaikeita termejä englanniksi, vaikka tiedän samat termit suomeksi.

Vaihtareiden täytyy opiskella Amerikan historiaa ja Englantia. Mulla ne on seuraavassa jaksossa. Muut oppiaineet saa valita vapaasti ja, jos joku oppiaine tuntuu liian hankalalta sen saa vaihdettua.

Jos haluaa mennä vessaan kesken oppitunnin täytyy allekirjoittaa lappu ja kertoa ajankohta jolloin lähti ja palasi luokasta.

Koulussani oppilaita on noin 1900, eli vähän eri kokoluokkaa, kuin Suomessa. Täällä on ruuhkaa ja ihmiset kävelee päin. Kestää varmasti jonkun aikaa tottua tähän ihmispaljouteen. 

Ensimmäisenä päivänä emme oikeastaan tehneet mitään erikoista oppitunneilla. Kävimme sääntöjä ja kurssin sisältöjä läpi. Matikassa teimme heti jo paljon tehtäviä ja saimme tosi painavan kirjan. 

Olin käynyt tutustumassa koululla kolme kertaa kesäloman aikana. Siitä oli kyllä tosi paljon apua, mutta silti olin välillä hukassa, enkä tiennyt minne pitää mennä. Kysyin neuvoa opettajilta ja oppilailta käytävillä. Ihmiset on täällä tosi avuliaita.

Koululounaasta oltiin sanottu etukäteen, että se on hyvin erilaista, kuin Suomessa. Mulla on ladattuna 30-dollaria koulunkortille rahaa, joten kokeilen koululounasta pari viikkoa. Tämän jälkeen saan päättää, syönkö lounaan koulussa vai otanko omat eväät. Ensimmäisenä päivänä yllätyin positiivisesti ja ruoka oli hyvää. 

Koulussa lounas on jaettu A,B & C aikoihin. Mulla on C. Lisäksi mun muutamilla kavereilla on sama aika, mutta host-siskollani on eri. Me kokoonnutaan aina kaapeilla, jotka on melkein vierekkäin ja siitä me mennään samaa matkaa ruokalaan. Joka päivä täällä istutaan samassa pöydässä. On ihanaa, että mun ei tartte miettiä kenen kanssa menen samaan pöytään, eikä tarvitse istua yksin. 

Mulla on kolme eri kaappia täällä. Yksi mun koululaukulle, toinen tenniskamoille ja kolmas koululiikuntaan. Jokasessa on eri koodit ja ne sijaitsee eri paikoissa, joten siinä on paljon muistamista.

Joka päivä koulun jälkeen maanantaista perjantaihin on tennistreenit. Välissä ei ehdi käydä kotona, vaan me mennään suoraan koulusta treeneihin tai peliin. Heti ensimmäisenä päivänä oli tennispeli ja se oli vielä tunnin ajomatkan päässä. Olin jo valmiiksi väsynyt koulupäivästä, joten oli rankkaa pelata vielä tennistä. Mulla oli eri pari tenniksessä tällä kerralla. Me voitettiin peli pistein 8-2 ja tää oli mun ensimmäinen voitto tenniksessä, vaikka olikin vasta mun toinen peli. Pelin jälkeen pysähdyimme ostamaan ruokaa ja muuta syötävää voiton kunniaksi. Pelimatkat me kuljetaan aina koulubussilla.

Illalla olin kotona noin klo 20.00. Olin tosi väsynyt ja sitten piti vielä tehdä läksyjä, joita täällä tulee paljon enemmän, kuin Suomessa. Siinä meni koko loppuilta ja heti sen jälkeen meninkin jo nukkumaan.  

Täällä on tosi pitkiä päiviä ja alku on ollut tosi rankkaa koulussa. Koko ajan pitää keskittyä puhumaan ja kuuntelemaan englantia. Silti oli hieno kokemus aloittaa uusi koulu Amerikassa ja eiköhän se helpotu vähitellen.

Synttärini

Ikimuistoiset 17-vuotissynttärit on nyt vietetty. Tällä kertaa vähän erilaisissa tunnelmissa, kuin aiemmin. Vaihtarina olemisen yksi parhaita juttuja on kokea uutta. Mun synttäreitä juhlittiin neljänä peräkkäisenä päivänä! 

Ensimmäisenä päivänä aloitimme juhlimisen, kun kello oli Suomessa 00:00, eli mun virallinen synttäripäivä Suomessa. Aikaero Suomen ja Minnesotan välillä on 8-tuntia. Olimme juuri tulleet kotiin koululta, jossa olin valitsemassa mun kursseja. Istuin sohvalla normaalisti, kun yhtäkkiä kaikki perheenjäsenet rupesivat laulamaan mulle synttärilaulua. Sain samalla paljon ihania lahjoja. Jokainen oli ostanut mulle oman paketin. Lisäksi avasin kotoa tulleen paketin. Kyllä siinä oli hymy herkässä. Sain esimerkiksi: koulun logolla varustetun hupparin, urheilupaidan, ison vesipullon, jossa on pilli ja eväskippo, pehmeän viltin(täällä käytetään vilttejä, kun katsotaan telkkaria), kaulahuivin, karkkia, lahjakortin ja rahaa isovanhemmiltani.

Lahjojen avaamisen jälkeen söimme synttärilounasta, joka koostui hampurilaisesta ja uuniperunasta. 

Tämän päivän jälkeen jo ajattelin, että ompa kivat synttärit. 

Seuraavana päivänä, eli mun virallisena synttäripäivänä täällä menimme Minnesotan State Fair- nimiseen paikkaan. Se on tosi tunnettu ns. tivoli ja kuulemma lähes joka osavaltioilla on oma tälläinen. Se kestää vain 12-päivää ja on kesän kohokohtia ja perinne useille Amerikkalaisille.

Siellä suurin idea on syödä PALJON ruokaa. Lisäksi siellä on paljon kauppoja, huvipuistolaitteita, pelejä & eläimiä. Tuli testattua päivän aikana mitä erikoisimpia ruokia ja lemppariksi osoittautui Candy Bar.  Päivän aikana söin: spaghettia, suklaakeksejä, jäätelöä, sipsejä, irtokarkkeja ja karkkitikun. Tässä paikassa ideana on, että lähes kaikki ruoka tarjotaan tikuissa.

Otin toisen host-siskoni kanssa hennatatuoinnit. Pelasimme myös pelejä, jotka olivat samankaltaisia, kuin Linnanmäellä. Mulla oli tosi hyvää tuuria, koska voitin kaksi isoa palkintoa: Kaksi yksisarvista. Lisäksi voitin molemmista onnenpyöristä t-paidan ja toinen niistä oli jopa pääpalkinto.

Kävimme myös katsomassa eläimiä, kuten possuja, kanoja, lehmiä ja hevosia. Näin myös Minnesotan isoimman possun, jolla on painoa 1200lbs (544kg). Siellä oli myös 

koirien agility esterata, jota kävimme katsomassa.

Päivä, jolloin olimme State Fairyssä, oli kävijämäärältään selkeä ennätys. Siellä oli 182,926 ihmistä. Vietimme siellä kokonaisen päivän ja oli kyllä tosi kivaa! 

Kolmantena päivänä kaikki olivat väsyneitä edellisen päivän 12-tunnin retken jälkeen. Soitin aamulla Skype-puhelun kotiin ja lisäksi pienille serkuilleni. Oli tosi kiva jutella heidän kanssaan ja kertoa kuulumisia. Mulla Skypettäminen ja yhteydenpito Suomeen ei lisää koti-ikävää, päinvastoin se helpottaa oloa ja on kiva kuulla, miten Suomessa menee. Kuulemma yksi synttärilahja on vielä tulossa postissa serkkujeni perheeltä. 

Skype-puheluiden jälkeen menimme host-perheeni kanssa ravintolaan syömään ja se oli mun synttärilounas. Valitsin ruoan, minkä halusin ja he tarjosivat sen. Söin grillattua kanaa, riisiä ja nachoja. 

Neljäntenä päivänä tänne kotiin tuli paljon sukulaisia ja kavereita juhliman mun synttäreitä. Vieraita oli noin 25. Juhlien teemana oli uima-allasjuhlat. Uimme meidän uima-altaassa, joka oli onneksi lämmitetty,  joten vesi oli ihanan lämpöstä. Se olikin viimeinen kerta tänä kesänä, kun uima-allasta käytetään.

Uimme siellä pari tuntia, jonka jälkeen söimme ihanaa ruokaa. Kaikki vieraat olivat tuoneet jotain syötävää nyyttäriperiaatteella. Tarjolla oli hampurilaisia, hodareita, monenlaisia salaatteja ja sipseja +dippejä. Juttelin kaikkien vieraiden kanssa ja oli kiva tutustua sukulaisiin.

Uimisen ja syömisen jälkeen oli aika syödä kakkua ja muita herkkuja. Olin saanut ihanan kakun, jossa luki: "Happy Birthday Emilia" Seisoin kakun kanssa nurmikolla, kun kaikki ihanat vieraat alkoivat laulaa mulle synttärilaulua. Olin tosi otettu ja kiitollinen, että kaikki olivat tulleet paikalle juhlimaan mun synttäreitä. Kakun lisäksi oli tarjolla muffinsseja, keksejä ja kuppikakkuja. Sain myös tänään ihania lahjoja sukulaisilta ja kavereilta, esimerkiksi monia lahjakortteja.

Illemmalla, kun sukulaiset olivat lähteneet, kaverini tulivat meille. Täällä oli kaksi tenniskaveriani ja kolme koulukaveriani, joihin olen tutustunut host-siskoni avulla. Lisäksi täällä oli yhden kaverini suomalainen serkku, joka viettää Minnesotassa kuukauden. Istuimme takapihalla nuotion ääressä. Söimme vaahtokarkkeja ja juttelimme. Tuli myös naurettua tosi paljon. On tosi ihanaa, että olen jo nyt saanut kavereita täältä, vaikka koulu alkaa vasta huomenna. 

Oli kyllä huikeat synttärit, joita en ihan hetkessä tule unohtamaan! En edes tiedä, miten pystyn tarpeeksi kiittämään mun host-perhettä tästä kaikesta. 

Päivä eläintarhassa

Viikonloppuna päätimme suunnata kohti Minnesotan suurinta eläintarhaa. Aamu oli sateinen, mutta emme antaneet sen vaikuttaa. Matka kesti noin tunnin. Matkassa mukana oli host-vanhempieni lisäksi host-siskoni kaveri, sillä host-siskoni oli töissä koko päivän. Odotin tulevaa päivää innolla.

Paikka oli tosi iso ja nähtävää oli paljon. Siellä meni melkein koko päivä. Vähän eri kokoluokkaa, kuin Korkeasaari. Siitä onkin monta vuotta, kun olen edellisen kerran käynyt eläintarhassa. Näin paljon eläimiä, joita en ollut aiemmin nähnyt. Esimerkiksi Amerikan Eaglen. Kaikkien nimiä en edes muista tai tiedä.

Oli myös kiva nähdä samoja eläimiä, kuin Suomessa. Esimerkiksi karhuja, hevosia ja hirviä. Välillä jopa tuntui, että olin Suomessa. Ainut ero oli kuulla englantia koko ajan. 

Alue on jaettu ulko- ja sisätiloihin. Aloitimme sisältä epävakaan sään takia, jonka jälkeen menimme ulos. Itseasiassa meillä kävi hyvä tuuri, sillä kun menimme ulos sade oli lakannut. 

Olimme jo lähdössä kotiin, kun host-isäni sanoi haluavansa nähdä karhut uudelleen. Kaikki olivat väsyneitä, mutta onneksi menimme uudelleen, sillä näimme kahden karhun tappelevan/leikkivän keskenään ison lasi-ikkunan edessä. Se oli rajun näköstä, sillä kyseessä on niin iso eläin. 

Aiemmin näimme myös tiikerin tosi läheltä. Se käveli edestakasin lasin toisella puolella. Se oli tosi hienon näkönen.

Tykkäsin myös paljon akvaarioista ja alueesta, jossa oli Minnesotan eläimiä.

Lisäksi siellä oli kameleita, joilla olisi voinut ratsastaa, mutta jätimme sen välistä. 

Ulkona oli alue, jossa oli maatilan eläimiä. Esimerkiksi possuja, hevosia, lehmiä ja kanoja. Ruokin ja silitin muutamia niistä.