Kolme ensimmäistä kuukautta

Niin se aika vaan rientää. Kolme kuukautta sitten saavuin tänne host-perheeseen. Tähän kolmeen kuukauteen on mahtunut todella mahtavia kokemuksia & ikimuistoisia hetkiä, joita ei olisi koti-Suomessa tullut koettua. Tähän kolmeen kuukauteen mahtuu myös koti-ikävää ja todellista tunteiden vuoristorataa.

Yleisesti ottaen mun vaihtarivuoden alku on kuitenkin ollut helppo. Ei ole sattunut mitään suurempia vastoinkäymisiä. Mun host-perhe on tosi ihana ja en voisi edes parempaa toivoa. Koen olevani osa perhettä ja se on helpottanut sopeutumisessa. Host-perhe on tosi iso ja tärkeä osa tätä vaihto-vuotta.

Kulttuurishokki on kuitenkin tullut koettua ja suurin tekijä siihen oli tajuta, että kuulen koko ajan pelkästään englantia ja pitää yrittää saada itsensä ymmärretyksi. Olen kuitenkin tajuttoman kiitollinen jo tähän asti kaikesta siitä, mitä on tullut koettua. Tuskin maltan odottaa mitä seuraavat 7 kuukautta tuovat tullessaan!

Ensimmäinen jakso koulussa on jo melkein ohi. Silti koulu tuntuu vielä uudelta ja kummalliselta. Oppilaita on tosi paljon, 1900 oppilasta, ja joka päivä tuntuu, että näen koulun käytävillä uusia ihmisiä, joita en ole vielä aiemmin nähnyt. Täällä on joka päivä sama lukujärjestys, ja se alkaa tuntua välillä tylsältä, varsinkin, kun on tottunut viikon aikana erilaisiin koulupäiviin.

Kouluruoka on yllättänyt positiivisesti. Siihen sisältyy monipuolisesti myös salaattia ja vihanneksia. Muutaman kerran on ollut pizzaa amerikkalaiseen tyyliin, mutta sitä ei ole pakko valita, vaan voi mennä toiseen jonoon ottamaan eri ruokaa. Tällä hetkellä opiskelen biologiaa, matikkaa, kokkausta, joukkueurheilua ja keramiikkaa. Koulu menee ihan hyvin. Opettajat ymmärtävät, että olen vaihtari ja auttavat parhaansa mukaan. Joka viikko on testejä & kokeita, joten täällä ei ole koeviikkoja. Ymmärrän tunneilla jo paljon paremmin kuin alusssa. Tuntuu, että tajuan 80% opettajien puheesta, vaikka he puhuvatkin tosi nopeasti. Ekoilla viikoilla en ymmärtänyt mielestäni lähes mitään.

Keramiikassa käytin konetta väärään suuntaan ensimmäiset kaksi viikkoa, koska olen väsenkätinen. Ensimmänen työ olikin aika epäonnistunut. Loppua kohden olen kehittynyt ja viimeinen työni olikin jo korkea maljakko. Kokkauksessa ongelmia tuottavat eri mittayksiköt kuin Suomessa. Muut ryhmäläiseni kuitenkin auttavat paljon. Joukkueurheilussa olen päässyt kokeilemaan uusia lajeja, kuten amerikkalaista jalkapalloa ja softballia. Bilsassa me käydään samoja asioita kuin olen opiskellut Suomessa, esimerkiksi diffuusiota, osmoosia ja solun osia. Suurin ongelma on lukuisat uudet termit englanniksi. Opettaja on kuitenkin ystävällinen. Yhdessäkin testissä sain kymmenen lisäpistettä, koska en voi ymmärtää kaikkia uusia juttuja.

Ymmärrän nyt jo tosi paljon paremmin puhetta kuin alussa. Omassa puheessanikin huomaan huimaa kehitystä, vaikka vielä on paljon hiomista. Tärkeintä on, että luotan vain enemmän itseeni. Huomaan, että juttelen jo aktiivisemmin ja en enää käännä lausetta ensin suomesta englantiin, vaan se tulee luonnostaan. Mun ajattelu on nykyään suurimmaksi osin englanniksi. Muutos oli tosi hassua huomata. Huomasin ajatteluni olevan englanniksi noin kahden kuukauden kohdalla. Unet ovat vielä todennäköisesti suomeksi, vaikka en niitä kaikkia tokikaan edes muista.

Olen kasvanut täällä ihmisenä tosi paljon ja saanut lisää rohkeutta. Tulin Minnesotaan, en tuntenut ketään, koulu ja harrastukset olivat uusia. Minua jännitti koulun, tenniksen ja koriksen aloittaminen, koska en tuntenut ketään, mutta kaikki on mennyt todella hyvin.

Tenniskausi on saatu päätökseen. Sain siitä hienoja kokemuksia ja uusia kavereita. Opin myös lajin, jota olin lähinnä pallotellut aiemmin. Nyt alkoi sitten koriskausi. Se on mun harrastus myös Suomessa. Tämäkin joukkue otti mut hyvin mukaan ja ovat olleet tosi ystävällisiä. Meillä on treenit joka päivä koulun jälkeen. Se on toki rankkaa, mutta on myös tärkeää, että pidän itseni kiireisenä, jottei tule koti-ikävää. Lisäksi se on hyvä tilaisuus tutustua jälleen uusiin ihmisiin ja saada lisää kavereita. Tällä viikolla meillä oli kymmenet treenit viiden päivän aikana. Joka päivä siis aamu- sekä iltatreenit. Rankka viikko siis takana.

Paljon keskustelua herättäneet presidentin vaalit ovat nyt ohi. On ollut hieno kokemus saada olla täällä juuri vaalien aikana. Menin host-isäni ja siskoni mukaan äänestämään, toki vain katsomaan ja näin, miten homma täällä toimii. Sain silti tarran, jossa luki: "I voted". Tämä oli nuoremman host-siskoni ensimmäinen äänestyskerta, koska hän täytti 18-vuotta juuri pari päivää ennen vaaleja.

Hänen syntymäpäivänään menimme Mall of the Americaan, joka on koko Amerikan isoin ostoskeskus. Shoppailumahdollisuuksien lisäksi on elokuvateatteri, huvipuisto ja sealife. Tekemistä ja näkemistä siis riittää ja parin tunnin aikana näimme vasta pienen osan tästä paikasta. Se oli hieno kokemus, ja olin odottanut sitä kauan.

Viime viikonloppuna olin host-siskojeni kanssa vanhimman host-siskoni opiskelukaupungissa viettämässä meidän siskosten viikonloppua. Yövyimme hänen asunnossaan kaksi yötä. Menimme katsomaan yliopisto-jääkiekkoa ja sain host-siskoltani yllätyksenä etukäteen osan joululahjaani. Se oli jääkiekkojoukkueen pelipaita, ja oli kivaa, kun meillä kaikilla oli samanlaiset pelipaidat. Tutustuimme myös hänen kavereihinsa ja näin amerikkalaista yliopistoelämää. Viikonlopun aikana ehdimme myös shoppailla joululahjoja, jotka paljastuvat vasta paketeista.

Heti päivä Halloweenin jälkeen tulivat joulukoristeet Halloween-koristeiden tilalle, kun aloimme koristella kotiamme joulukoristeilla. Kaupat ovat nyt täynnä jouluruokia, -herkkuja ja -koristeita. Jo marraskuun ensimmäiseillä viikolla kuulin ruokakaupassa joululauluja.

Lunta täällä ei vielä ole. Lämpötila nousee päivällä vaihtelevasti 11-20 asteen välille. Kun Suomeen satoi ensilumi, täällä oli  20 astetta. Tällainen sää ei ole marraskuussa täällä normaalia. Ensi viikolle on kuitenkin ennustettu jo lunta. Saa nähdä tuleeko meille valkoinen joulu.