Kotiinpaluu

Saavuin Helsinki-Vantaan lentokentälle 9 tuntia suunniteltua myöhemmin, koska lennot olivat myöhässä. Kun lentokoneessa kuulutettiin "Tervetuloa Helsinkiin", en voinut lopettaa hymyilemistä. Tiesin näkeväni perheeni ihan kohta. Olin ollut poissa kotoa yli 300 päivää. Olin tullut kotiin.

Sain matkalaukkuni ja kävelin ovesta ulos ja siellä odotti perheeni kylttien, kukkien ja salmiakin kanssa! Tuli tosi hyvä mieli siitä, miten hyvin he olivat huomioineet mut. Muutama onnenkyynel tuli tirautettua. Otimme kuvia aulassa, jonka jälkeen lähdimme kotiin.

Kotimatka tuntui oudolta ja tutulta. Missä olivat kaikki isot lava-autot, joita olin tottunut näkemään Minnesotassa? Nyt pitääkin puhua suomea koko ajan. Nyt en nukukaan enää yläsängyssä ja saan juoda hanasta vettä.

Alun perin koko perheeni piti tulla lentokentälle minua vastaan ja he olivatkin olleet valmiudessa koko päivän. Alun perin lentoni piti olla Suomessa aamulla, mutta koska lentoni oli niin paljon myöhässä, tulin kotiin vasta illalla. Valitettavasti tämä tarkoitti sitä, että vanhempi isoveljeni ei päässyt lentokentälle vastaan, koska hänen piti lähteä koti-kaupunkiinsa töihin. Vähän se harmitti, mutta otin Face-timen hänen kanssaan, kun pääsin kotiin ja tiesin näkeväni hänet jo juhannuksena.

   

 

Kavereiden kanssa olin sopinut, että ei tarvitse tulla lentokentälle vastaan, koska järjestin heidän kanssaan tapaamisen heti seuraavana päivänä kotonamme.


Kotiin saavuttuamme ulkona oli odottamassa ilmapalloja ja sisällä kotona oli tehty mulle lisää kylttejä. Hellalla odotti myös lempiruokani, jota olin toivonut, nimittäin pinaattikeitto ja ruisleipää. Toivomani herkutkin löytyivät: irtokarkit ja salmiakit. Perheeni otti hyvin huomioon toiveeni, koska sain heti ensimmäisinä päivinä myös toivomiani tortilloja, pinaattilettuja, mämmiä, karjalanpiirakoita, makaronilaatikkoa, Mamman lihapullia, berliininmunkkeja, salmiakkeja, suklaata, lakua ja irtokarkkeja.

Samana iltana, kun tulin, halusin mennä vielä saunomaan. Tämän jälkeen menin nukkumaan, koska olin todella väsynyt. En ollut nukkunut edellisenä yönä ollenkaan ja aikaero painoi. En vieläkään pystynyt käsittämään, että olin tullut kotiin. Perheeni vastaanotto oli kuitenkin aivan huikea ja siitä tuli hyvä mieli. Seuraavana yönä nukuin melkein 15 tuntia ja silloinkin mut vielä herätettiin - klo 14.40 - ennen kuin kaverini tulivat meille.

Olimme sopineet kaverieni kanssa, että jokainen tuo jotain syötävää nyyttäriperiaatteella. Oli myös ihana nähdä heitä pitkästä aikaa. Juttelimme ja vaihdoimme kuulumisia. Puhuimme jotain menneestä vuodestani. Olin myös kiinnostunut, mitä heille kuului. Ilta meni nopeasti hyvässä seurassa ja ruokaa syöden. Itselläni aikaerorasitus painoi alla, mutta ilta oli silti onnistunut.

Kyllä on kiva olla kotona pitkän ajan jälkeen. Ennen vaihto-oppilasvuottani pisin aikani poissa kotoa yksin oli vajaat kaksi viikkoa. Totta kai ajatuksissani pyörii elämäni Amerikassa ja siellä tulleet muistot ja läheiset ihmiset ja mitä he puuhailevat siellä. Tiedän, että voin olla yhteydessä heihin puhelimien välityksellä ja niin olenkin jo tehnyt. Olen ottanut pari skype-puhelua kaverien kanssa ja Whatsappaillut perheeni kanssa.

Nyt nautin elämästäni Suomessa ja yritän sopeutua siihen mahdollisimman hyvin. Tiedän, että se voi viedä aikansa, mutta onneksi tässä on pitkä kesäloma aikaa. Omalla osalla ainakin oli totta, että kulttuurishokki tuli voimakkaampana kotiin tultaessa kuin kohdemaahan saavuttua. Hämmennys kesti muutaman viikon ja tottuminen tuttuun kulttuuriin vei aikansa.

Eilen tuli täyteen tasan kuukausi kotiinsaapumisesta ja asiat alkavat jo asettua paikoilleen.

Vuoden lopetusleirillä Washington D.C:ssä

 

Mun vaihto-oppilasjärjestö järjesti New Yorkin vuoden aloitusleirin lisäksi vuoden lopetusleirin Washington D.C:ssä. Se oli tosi kiva lopetus mun mahtavalle vaihto-vuodelle. Olin siellä kolme päivää ennen kotiinpaluuta ja tutustuin muihin vaihtareihin ympäri Eurooppaa. Mulla ja toisella suomalaisella vaihtarilla, joka oli kanssani Minnesotassa, oli leiri samaan aikaan.

Minnesotasta Washingtoniin lento oli vain pari tuntia. Lentokentällä Washington D.C:ssä oli Exploriuksen työntekijä, joka ohjasi meidät hotellille. Olimme siellä ensimmäisten joukossa. Omia hotellihuoneita ei saanut päättää itse. Mun kanssa samassa huoneessa oli tanskalainen ja ruotsalainen tyttö. Hotellimme oli todella hieno, ja aamupala oli maittava.

Ensimmäinen päivä meni hotellilla kaikkia vaihtareita odotellen. Kiertelimme hotellialuetta ja tutustuimme muihin vaihtareihin. Kävimme myös syömässä ravintolassa. Illemmalla meillä oli tapaaminen. Kävimme läpi mennyttä vuottamme ja aloimme valmistautua kotiinpaluuseen. Esittelimme itsemme ja teimme tehtäviä pöytäryhmissä.

Ohjaajat olivat itse suorittaneet vaihto-oppilasvuoden aikoinaan, joten he osasivat kertoa vinkkejä kotiinpaluuseen ja kulttuurishokkiin. Tässä ensimmäisessä tapaamisessa keskityimme vielä enemmän asioihin, joita tulee kaipaamaan kohdemaastaan.

Mulla oli siellä tunteet pinnassa, koska ei ollut kuin vajaa vuorokausi, kun olin hyvästellyt host-perheeni.  Kävimme läpi koko vaihto-vuoden tapahtumia ja hyviä muistoja. Teimme myös henkilökohtaiset aikajanat vuodestamme, johon piti merkata ylä- ja alamäet.

Tilaisuuden jälkeen oli vapaa-aikaa. Itse olin kuitenkin jo niin väsynyt, että menin suoraan nukkumaan. Edellisenä yönä olin nukkunut vain pari tuntia.

Ikävöin host-perhettäni. En osannut kuvitella arkeani koti-Suomessa, koska elämäni oli ollut täysin Amerikassa. Tottakai odotin myös innolla läheisteni näkemistä Suomessa, mutta mulla oli ristiriitaiset tunteet. Seuraavana päivänä oli myös aikainen herätys, joten halusin olla virkeänä pitkään päivään.

Toisenä päivänä menimme kiertoajelulle. Meillä oli opas ja bussi ja kiertelimme kuuluisimpia nähtävyyksiä. Näimme mm: Toisen maailmansodan muistomerkin, Vietnamin sodan muistomerkin, Valkoisen talon, Korean sodan muistomerkin, Capitol buildingin, Martin Luther King memorialin ja China townin.

Päivän aikana näimme paljon. Nähtävyyksien kohdalla nousimme ulos bussista ottamaan kuvia ja kävelemään aluetta. Monet nähtävyyksistä olivat mulle nimeltä tuttuja Amerikan historian tunneilta. Oli tosi hienoa nähdä kaikkia noita nähtävyyksiä. Sää oli tosi kesäinen, ja lämpötila kohosi yli 25 asteeseen.

Loppupäivästä meillä oli aikaa shoppailla ja käydä syömässä. Pitkän päivän jälkeen menimme hotellille ja lähes heti nukkumaan.

 

Kolmantena, eli viimeisenä päivänä, oli aika pakata laukut. Aamupalan jälkeen meillä oli vielä yksi tapaaminen. Kävimme läpi kotiinpaluuta ja siihen liittyvää kulttuurishokkia. Valmistauduimme kuulemalla ohjaajien omia kokemuksia ja asioita, jotka voivat olla mahdollisia, kun saavut kotimaahasi. Esimerkiksi yksinäisyyden tunne, kukaan ei ymmärrä tai kuuntele kokemuksiasi, kotimaasi tuntuu riittämättömältä, ikävä kohdemaahasi ja vertailu kotimaasi ja kohdemaasi välillä. 

Jakaannuimme maiden mukaan ryhmiin ja aloimme käydä läpi asioita, joita odotamme eniten kotiinpaluussa. Itselleni ainakin ensimmäisenä nousi perheen ja kavereiden näkeminen, sauna, mökkeily, suomalainen ruoka ja herkut. Kyllä siinä vaiheessa alkoi jo kotiinpaluu tuntua paremmalta kuin ensimmäisenä leiripäivänä. Koko ajan mulla oli silti ristiriitaiset tunteet kotiinpaluusta. Totta kai oli kiva nähdä perhe ja kaverit Suomessa, mutta samalla mulla tuli kauhea ikävä elämääni Amerikassa ja ihmisiä, joihin tutustuin siellä. 

Itselleni vuoden aloitus- ja lopetusleireistä oli todella paljon hyötyä. Ne auttoivat henkisesti valmistautumaan tulevaan koitokseen. Tunsin olevani enemmän valmis kotiinpaluuseen ja kulttuurishokista ylipääsemiseen näiden ohjeiden avulla. 

Tilaisuuden loputtua meille kerrottiin, että lentomme Washingtonista Tanskan kautta Suomeen on myöhässä. Siinä ei muu auttanut kuin tuhlata aikaa hotellin käytävällä, koska huoneet oli pitänyt jo luovuttaa.

Saavuin Suomeen 9 tuntia myöhässä, sillä myöhästyimme Kööpenhaminassa jatkolennolta. Tutustuimme siis lentoasemaan 6 tuntia.