Minnesotasta Washingtoniin lento oli vain pari tuntia. Lentokentällä Washington D.C:ssä oli Exploriuksen työntekijä, joka ohjasi meidät hotellille. Olimme siellä ensimmäisten joukossa. Omia hotellihuoneita ei saanut päättää itse. Mun kanssa samassa huoneessa oli tanskalainen ja ruotsalainen tyttö. Hotellimme oli todella hieno, ja aamupala oli maittava.
Ensimmäinen päivä meni hotellilla kaikkia vaihtareita odotellen. Kiertelimme hotellialuetta ja tutustuimme muihin vaihtareihin. Kävimme myös syömässä ravintolassa. Illemmalla meillä oli tapaaminen. Kävimme läpi mennyttä vuottamme ja aloimme valmistautua kotiinpaluuseen. Esittelimme itsemme ja teimme tehtäviä pöytäryhmissä.
Ohjaajat olivat itse suorittaneet vaihto-oppilasvuoden aikoinaan, joten he osasivat kertoa vinkkejä kotiinpaluuseen ja kulttuurishokkiin. Tässä ensimmäisessä tapaamisessa keskityimme vielä enemmän asioihin, joita tulee kaipaamaan kohdemaastaan.
Mulla oli siellä tunteet pinnassa, koska ei ollut kuin vajaa vuorokausi, kun olin hyvästellyt host-perheeni. Kävimme läpi koko vaihto-vuoden tapahtumia ja hyviä muistoja. Teimme myös henkilökohtaiset aikajanat vuodestamme, johon piti merkata ylä- ja alamäet.
Ohjaajat olivat itse suorittaneet vaihto-oppilasvuoden aikoinaan, joten he osasivat kertoa vinkkejä kotiinpaluuseen ja kulttuurishokkiin. Tässä ensimmäisessä tapaamisessa keskityimme vielä enemmän asioihin, joita tulee kaipaamaan kohdemaastaan.
Mulla oli siellä tunteet pinnassa, koska ei ollut kuin vajaa vuorokausi, kun olin hyvästellyt host-perheeni. Kävimme läpi koko vaihto-vuoden tapahtumia ja hyviä muistoja. Teimme myös henkilökohtaiset aikajanat vuodestamme, johon piti merkata ylä- ja alamäet.
Tilaisuuden jälkeen oli vapaa-aikaa. Itse olin kuitenkin jo niin väsynyt, että menin suoraan nukkumaan. Edellisenä yönä olin nukkunut vain pari tuntia.
Ikävöin host-perhettäni. En osannut kuvitella arkeani koti-Suomessa, koska elämäni oli ollut täysin Amerikassa. Tottakai odotin myös innolla läheisteni näkemistä Suomessa, mutta mulla oli ristiriitaiset tunteet. Seuraavana päivänä oli myös aikainen herätys, joten halusin olla virkeänä pitkään päivään.
Ikävöin host-perhettäni. En osannut kuvitella arkeani koti-Suomessa, koska elämäni oli ollut täysin Amerikassa. Tottakai odotin myös innolla läheisteni näkemistä Suomessa, mutta mulla oli ristiriitaiset tunteet. Seuraavana päivänä oli myös aikainen herätys, joten halusin olla virkeänä pitkään päivään.
Toisenä päivänä menimme kiertoajelulle. Meillä oli opas ja bussi ja kiertelimme kuuluisimpia nähtävyyksiä. Näimme mm: Toisen maailmansodan muistomerkin, Vietnamin sodan muistomerkin, Valkoisen talon, Korean sodan muistomerkin, Capitol buildingin, Martin Luther King memorialin ja China townin.
Päivän aikana näimme paljon. Nähtävyyksien kohdalla nousimme ulos bussista ottamaan kuvia ja kävelemään aluetta. Monet nähtävyyksistä olivat mulle nimeltä tuttuja Amerikan historian tunneilta. Oli tosi hienoa nähdä kaikkia noita nähtävyyksiä. Sää oli tosi kesäinen, ja lämpötila kohosi yli 25 asteeseen.
Loppupäivästä meillä oli aikaa shoppailla ja käydä syömässä. Pitkän päivän jälkeen menimme hotellille ja lähes heti nukkumaan.
Päivän aikana näimme paljon. Nähtävyyksien kohdalla nousimme ulos bussista ottamaan kuvia ja kävelemään aluetta. Monet nähtävyyksistä olivat mulle nimeltä tuttuja Amerikan historian tunneilta. Oli tosi hienoa nähdä kaikkia noita nähtävyyksiä. Sää oli tosi kesäinen, ja lämpötila kohosi yli 25 asteeseen.
Loppupäivästä meillä oli aikaa shoppailla ja käydä syömässä. Pitkän päivän jälkeen menimme hotellille ja lähes heti nukkumaan.
Kolmantena, eli viimeisenä päivänä, oli aika pakata laukut. Aamupalan jälkeen meillä oli vielä yksi tapaaminen. Kävimme läpi kotiinpaluuta ja siihen liittyvää kulttuurishokkia. Valmistauduimme kuulemalla ohjaajien omia kokemuksia ja asioita, jotka voivat olla mahdollisia, kun saavut kotimaahasi. Esimerkiksi yksinäisyyden tunne, kukaan ei ymmärrä tai kuuntele kokemuksiasi, kotimaasi tuntuu riittämättömältä, ikävä kohdemaahasi ja vertailu kotimaasi ja kohdemaasi välillä.
Jakaannuimme maiden mukaan ryhmiin ja aloimme käydä läpi asioita, joita odotamme eniten kotiinpaluussa. Itselleni ainakin ensimmäisenä nousi perheen ja kavereiden näkeminen, sauna, mökkeily, suomalainen ruoka ja herkut. Kyllä siinä vaiheessa alkoi jo kotiinpaluu tuntua paremmalta kuin ensimmäisenä leiripäivänä. Koko ajan mulla oli silti ristiriitaiset tunteet kotiinpaluusta. Totta kai oli kiva nähdä perhe ja kaverit Suomessa, mutta samalla mulla tuli kauhea ikävä elämääni Amerikassa ja ihmisiä, joihin tutustuin siellä.
Itselleni vuoden aloitus- ja lopetusleireistä oli todella paljon hyötyä. Ne auttoivat henkisesti valmistautumaan tulevaan koitokseen. Tunsin olevani enemmän valmis kotiinpaluuseen ja kulttuurishokista ylipääsemiseen näiden ohjeiden avulla.
Tilaisuuden loputtua meille kerrottiin, että lentomme Washingtonista Tanskan kautta Suomeen on myöhässä. Siinä ei muu auttanut kuin tuhlata aikaa hotellin käytävällä, koska huoneet oli pitänyt jo luovuttaa.
Saavuin Suomeen 9 tuntia myöhässä, sillä myöhästyimme Kööpenhaminassa jatkolennolta. Tutustuimme siis lentoasemaan 6 tuntia.
Saavuin Suomeen 9 tuntia myöhässä, sillä myöhästyimme Kööpenhaminassa jatkolennolta. Tutustuimme siis lentoasemaan 6 tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti